tiistai 9. toukokuuta 2017

Yleistämisen taito ihmisiin liittyvissä kysymyksissä ja objektiivisen ajattelun kyky

Lainasin kirjastosta kirjan pomoista ja toisen vähemmistöjen oikeuksista. Molemmissa aihepiireissä on jonkun huonon akateemisen ajattelukyvyn omaavan taitpumusta luokitella kamala määrä aivan erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä samaan lokeroon niin, että lokeron jotkin piirteet ovat joltakin yksilöltä tai ryhmältä nmallista kopioituja ja toiset toisilta, mutteivät koko ryhmältä, ja niin soveltaminen menee pieleen, kun yksilöt ja ryhmät ovat erilaisia. Tähän on syynä objektiivisen ajattelun kyvyn heikkous ja elämänkokemuksen puute. Tarvitaan laajempi objektiivinen ajattelukyky, jolla tehdä sellaisia jaotteluja ja luokituksia, joita filosofian alan keskustelun selkittäminen varmasti objektiiviseksi vaatii. Kaikkien ajattelukyky ei tähän yllä eikä nuoremman väen sosiaalisen kokemuksen määrä, mutta itse ainakin osaisin tähän jotakin malliksi tehdä laajemman elämänkokemukseni ja objektiivisenmaailmankuvani avulla.
Pomoja käsittelevän kirjan otsikoihin ensin kommentoisin: Miten pomon roolia voi selkeyttää? -> Pomo paapoja, siis tyypillinen naisihminen, joka saa ryhmän toimimaan hyvin yhteen, tai sitten vuosikymmeniä vanhemman ihmisen taitotason tapaan isoisämäisesti huolehtimassa nuorempien erilaiset tarpeet, sekä työn tekemisen että kehittymisen että yhteiskunnan toiminnan että sitä tukevan ymmärryksen ja toisaalta viihtyvyyden, jaksavaisuuden ja vapauden vaiuhtaa sen mukaan, mihin sopii. Tai sitten pomo on kellokone, kenties opetustaitoinen mutta lähinnä työvaiheiden huolehtimisesta vastaava ilman kummempia taitoja muuta kuin työnteko ja opetrus.
Mikä ihmeen (yrityksen) strategia? -> Ajattele yritysträ/työpaikkaa joulupukinpajana: se haluaa huolehtia jonkun asian aihepiirin hyvälle tolalle kivasti ja toimivasti, tehokkaan mielekkäästi työtä tehden, haaveiden tasolle työn tavoitteissa ja toetutuksessakin yltäen, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uusia elementtejä työnkuvaan lisäten ja joistakin vanhoista urakoista eroon kasvaen.

Luin myös vähän kirjaa vähemmistöryhmien ohkeuksista. Sen alussa tuumittiin Venäjän jyräävän alleen ympäröivät pienemmätkansat, ihan samaan tyyliin kuin alkuperäiskansojen yhteydessä puhutaan kaivosyhtiöiden vallasta. Alkuperäiskansojen suhteen en ole koskaan ymmärtänyt, mistä ongelma tulee, mutta tuon näkökulman alkeellisuudesta setuntuisi tulevan: kuvataan vain ongelma ja ikään kuin julistetaan se maailman laiksi, osaamatta siihen sivistyneitä ratkaisuja. Mutta koulu juuri pyrkii opettamaan sellaisia ratkaisuja kaikille, ja sanomalehdet, yleisradio, kirjat, taide, uskontokin tukemaan niitä. Mutta alkuperäiskansat eivät elä elämäänsä niiden perustalta. Siksi heille käy niin, että sotkevat jonkunkouluja käyneen aika idiootin näkökulman koko vallitsevaan kulttuuriin, ja niin idiootti saa valtavan ylimääräisen vallan. Mutta alkuperäiskansojen ongelmat näyttävät heidän jälkikasvunsa ja liian tiiviin yhteiselon ongelmilta eivätkä alkuperäiskansojen ja valtakulttuurin väliseltä konfliktilta. Osa jälkikasvusta haluaisi kaupunkiin ja teknologian pariin, pois maalta ja perinteisestä elämästä, ja kun ei sellaista heille varmasti luvata muuton myötä, niin he yrittävät vaikuttaa ympäristöönsä omien toiveidensa suuntaan, jyräten altaan pois vanhempiensa sukupolven, maallemuuttajat yms, ja liittoutuen tuota aloittelijan perspektiiviä muistuttavan selvästi näkyvän teknologian, rahan ja kenties koulutuksenkanssa. Laajemmassa maailmassa olisi tilaa molemmille. Vanhoissa ympyröissä oli vain alkuperäiselle elämäntavalle. Lapset pitäisi kyllin varhain lähettää muualle opiskelemaan tai kouluun, jos heillä mieli sinne on, niin saisivat alkuperäiskansat säilyä rauhassa.

torstai 9. helmikuuta 2017

Vaatteiden valitsemisesta

Tekemiseen sopivat vaatteet antavat sinulle sellaisen lokeron, jossa tuo tekeminen sujuu hyvin. Esim. puutöihin puutöihin sopivat käytännölliset vaatteet, sinun arvojasi ja puutöiden tekemisen tapaasi noin summittain kuvastelevin värein ja mallein, mieluusti ihan kivan näköiset ja puhtaat. Niin saat tehdä puutöitä rauhassa. Vastaavasti urheilutreeneihin verkkarit, olitpa nainen tai mies. Ihonmyötäisessä asussa ei ole yhtä hyvä liikkua sillä asun tuntu sekoittuu kehotuntemuksiin. Näin jos ymmärrät jotakin tekemistä, sen arvoja, tekemisentapoja, elämänalueita, niin valitsemalla siihen sopivat vaatteet saat helposti siihen sopivan sosiaalisen lokeron itsellesi. Mutta jos tyylittelet muihin piiretisiin päin, niin tiedosta, mitä piirteitä ne ovat, jottei esim. "naisellinen" sotkeennu löysäilevään tai "miehekäs" insinööriin, vaan valitse sellaiset naisellisuuden tai miehekkyydet tyypit, jollainen itse haluat käytännössä silloin olla. Vaatteiden värien ja tyylin pitäisi noin karkeasti kuvastella sinulta odotettavissa olevaa käytöstä: mihin suuntaan luistat vaatimuksista, mitä arvoja kunnioitat aina. Muttei aina tarvitse olla samat värit tai juuri samantapainen tyyli, vaan voi oeptella, oppia eri elämänalueista ja iän myötä sitten kenties löytää niitä omimpia valintoja.

torstai 2. helmikuuta 2017

Rooleista

Suomalainen kulttuuri ja kieli ei kunnolla tunne sanaa "rooli", koska suomalaiset tapaavat olla taitavampia ja rehellisempiä. Mutta monessa muussa kulttuurissa roolit ovat yleisiä. Käöyn tässä selventämistarkoituksessa läpi joitakin "rooli"-sanan käyttötarkoituksia.

Kun nuori ihminen opettelee jotakin uutta ottamalla mallia ja pääsee jonkin verran kärryille, muttei ole kunnolla perillä siitä, mitä tekee, niin jotkut sanovat. että hänellä on tuo asia, tekeminen, ihmistyyppi, lokero tai esikuva roolinaan. Sitten jos hän oppii tuon asian itse tekemään ja ymmärtämään, osaamaan, niin ei hänen enää tarvitse ottaa siinä mallia, ei ole enää siihen luonnollista motivaatiota. Jos hän vieläkin olisi kuin se olisi hänen roolinaan eikä taitonaan, niin se olisi jo näyttelemisen puolella ja se on eri asia eikä ole tarpeen.

Näyttelijöill on rooleja, kun näyttelevät, esittävät jotakuta niin sanovat tuota henkilöhahmoa roolikseen. Näyttelemiseen on yleensä motivaationa valehtelun ja salailun halu, mihin on syynä, että henkilö ilmiselvästi tekee jotakin, mitä toiset eivät sulata ollenkaan ja toisaalta mitä ei oikein voikaan yhteiskunnassa sulattaa.
Toinen näyttelemisen muoto on viestiminen: halutaan viestiä yleisellä tasolla pätevästi, mitä oma vanhuksen elämänkokemus on opettanut elämästä, mistä nuorilla olisi paljon hyötyä, esim. rakkaussuhteista. Mutta siihen siis liittyy, ettei kerro omasta elämästään, ei siis valehtelekaan, ja että ollaan julkisessa tilanteessa eikä tavallisten sosiaalisten suhteiden ympyröissä.

Jollakin ihmisellä sanotaan olevan roolinaan jossakin se, mitä hän tekee, mikä on hänen merkityksensä, kokonaisvaikutuksensa tuossa asiassa ja aihepiirissä. Se on muiden tapa yrittää hahmottaa hänen merkitystään. Se ei ole näyttelihjälle malli, näyttelijälle rooli, jonka omaksua, vaan se koostuu hänen telkemisistään, hänen huolehtimistaan asioista ja siitä, miten hänen taitotasonsa, luonteenlaatunsa, arvonsa ym vaikuttavat tuohon tekemiseen, sosiaaliseen ympäristöön ja esim. nuorempiin siinä ympäristössä.

Jos joku ottaa jonkin tehtävän huolehtiakseen, vaikkei ole siihen motivoitunut tai vaikka on arvoiltaan eri tyyppiä, niin hän usein sanoo tuota tehtävää roolikseen tässä asiassa, esim. lastenhoito tai ohjeiden noudattamisesta tulevat piirteet (esim. ruotsinkieliset). Silloin koko ihminen ei siis tue tuota tekemistä ja sen arvoja vaan on usein epäluotettava, omana itsenään ihan toisin arvoin.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Symboliikka liittyy etäännyttämiseen ja arvoihin

Jotkut pitävät symboliikkaa tärkeänä raaha ta mukana koko ajan kaikessa, luullen siten kehittyvänsä fiksummiksi. Ja taiteessa symboliikkaa pidetään tärkeänä. Mutta usein on niin, että jos ihminen on kiinnostunut aidosti jostakin aiheesta, hän eksyy siihen kokemuksellisesti,mutta jos hän ei pidä tuosta aiheesta vaan haluaa hylätä sen ja pondeerata ihan muuta mielessään pyörivää, niin hän helposti korvaa aiheen jollakin yleisemmällä symboliikalla, jonka varjolla sitten pohtii omaa elämäänsä ja omia kiinnostuksenkohteitaan. Näin esim. maalauksissa on väliä sillä, minkä aiheen ne nostavat mieleen sille, joka ei niitä välittäisi katsella: 3 joatkin tunnelmallisesti uskonto, 2 hahmoa rakastavaiset, äiti tai isä ja lapsi, 1 uljas jotenkin mitä elämänaluetta miettiä tai ihmisiä.

Läheisyys liittyy nojaavuuteen ja molemminpuoleisuus viihtyvyyteen

Jos joku ei huolehdi jostakin, mitä elämässään tarvitsee, hän siinä asiassa nojaa muihin taitavampiin tai vastuuntuntoisempiin. Usein tuo nojaaminen on jotenkin holtitonta: yhtäkkiä joskus hän huomaa, että iits ääk tässä olisikin tarvittu tuota, mitä minulla ei ole, mistä en ole huolehtinut, ja niin hän äkkiä nojaa johonkin, joka siitä huolehtii, vähän kuin "hei me oltais kamut". Ja kun noista nojaamisista tottumuksen myötä tulee rutiineja, niin hän kokee ihmissuhteet irrationaalisiksi, kamalan läheisiksi ilman järkiperusteita. Siinä on kai osansa sillä, että muut kokevat hänet noina hetkinä irrationaaliseksi, kun ei ole huolehtinut itse niistä asioista mitä selvästi elämässään ja itsenäistyäkseen kunnon aikuiseksi tarvitsee. Läheisyydent unne ei siis näyttäisi molemminpuoliselta. Ainakaan läheisyys ei ole samantyyppistä molemmille osapuolille. Mutta nojaava asenne voi tarttua sosiaalisuuden myötä.
Molemminpulisia sen sijaan lienevät viihtyminen ja samanmielisyys. Jos jonkun kansa on kiva puuhata tai kiva jutella, niin tunne on usein molemminpuolinen: tekeminen sujuu hyvin.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Itseä tyhmemmät esikuvat tuovat pakkoja

Monella on kapasiteettia itsellä paljoon, mutta jostakin tulee pakko, joka rajoittaa elämän vapautta. Tyypillisesti itseä selvästi tyhmempien järkevätkin ajatukset tuntuvat liian palikkajärkisiltä/perustasoisilta ja rajoittavilta, jos omasta elämästä on kysymys. Mutta tyhmempi usein luulee, että muut ovat vain höttöä puhuvia, vailla kunnon objektiivisuutta, ja dominoi siksi meiningin tervehdyttämiseksi. Monella myös on esikuvinaan työhönsä tyytyväisiä yms, jolleivät itse ole niin tyytyväisiä työhönsä tai opintoihinsa, ja henkilö, joka on tyytyväinen johonkin, mikä sinulle on liian urautunutta, joko pitää sentyyppisestä tekemisestä juuri tai sitten hän on niin paljon tyhmempi, että siksi tuntee saavansa elintilaa vaikkeivät tekemiset ole sen kummempia kuin sinulla. Myös eri kulttuurit satsaavat eri taitoihin, ja niin jonkin kulttuurivaikutteen mukana voi tulla liian pönttöjä valintoja suomalaisiin oloihin. Usein on myös niin, että kun tuttavasi hahmottavat, mistä olet harrastunut, niin viittaavat siinä mielessään muihin ihmisiin, jotka juuri niitä puuhaavat paljon, kenties ammatikseen, ja niin vahingossa kenties ottavat sinulle esikuviksi henkilöitä, jotka joko haluavat ihan eri asioita kuin sinä tai sitten niiltäkin osin kuin haluavat samantapaista niin ovat liian palikkajärkisiä esikuviksi, eivät anna tilaa omaan elämänviisauteen.