sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Naiset ja armeija

Lehdessä luki, että joku, olikohan Reserviläisten liitosta, oli ehdottanut, että kutsunnat myös naisille ja niiden yhteydessä testi ja testin jälkeen voisi kukin läpäissyt päättää, haluaako asepalvelukseen vai ei. Muttei se ole hyvä niin. Kutsunnat ovat osa vakiintunutta armeijajärjestelmää, joka on suunniteltu vain miehille. Naiset ovat erilaisia kuin miehet, sekä taitotasoltaan, sosiaalisuudeltaan, yhteiskunnan osina ja motivaatioltaan ja tekemisentavoiltaan. Niinpä naisille olisi armeijan oltava eri tavoin järjestäytynyt, paljon vähemmän hierarginen, ennen kuin naiset voitaisiin ottaa mukaan armeijaan. Se, että osa nuorista naisista on armeijaharrastuneita ja tahtoo vapaaehtoiseen asepalvelukseen nuroten miesten rinnalle, on eri juttu kuin laittaa kaikille nuorille naisille tuollainen miehille räätälöity kohtelu, jonka tarkoituksena kai on sanoa nuorille miehille: "Olet jo aikuinen, katso pääsert armeijaan. Niin sinusta tulee aikuinen yhteiskunnan osa miesten perinteisellä tavalla." Mutta jos tuon tekisi naisille, niin siinä olisi laiminlyöty naisten perinteiset panokset yhteiskuntaan: mies määräilemässä, usein vielä ruotsalainen eikä suomalainen, ei huomiota suomalaisen yhteiskunnan epäviralliselle monimutkaiselle järjestäytymiselle vaan vain uorten poikien taitamattomuuteen ja nojautumistaipumukseen sekämielipiteiden lyhytnäköisyyteen pohjautuva: ole käskettävänä, opi viisaammiltasi - mutta nuo viisaat ovat usein olleet vanhuksia ja naisia, ja nuoretkin naiset ovat jo niin viisaita, ettöä tarvitsevat oman öäänensä kuulluksi, oman vaikutusvallan yhteiskunnassa, oman vastuun! Se, että miehet usein Suomessa jäävät taitamattomammiksi kuin naiset, johtuu kai siitä, että he varautuvat armiejaan jotenkin taitoja huonontavalla tavalla, esim. niin, etteivät välitä huolehtia kaikesta, ja siitä kärsii koko yhteiskunta. Olisi kamalan suuri vahinko ulottaa tuo sama pönttöyden tavoittelu naisväkeenkin. Itsenäisen yksilön sotilashyveet opvat eri juttu, taitotasoa kasvattavat, kun taas lössin mukana kulkevan välttelijän piirteet huonontavat taitotasoa: ai missä mentiin? Turtuutta ei pitäisi tavoitella, ainakaan niin laajalti.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Valheiden läpi näkemisestä

Valheista ei yleensä oikein näe hyvin läpi, jos miettii, että mitäköhän tuo nyt oli, ja lähtee toisen tekemisiin ummikkona sosiaalisesti mukaan. Mutta jos vertaa ihan tavalliseen rehtiin poerustekemiseen, että missä kunkin tekemiset ovat siihen verrattuna, esim. ovatko valehtelevammalla kohdalla repertuaaria, jonka olettaa kaikilla samaksi kovin laajaksi, ja jos niin minkätyylisen vaölehtelun, onko esim. kuivaa, satuilevaa, sosiaalisia oletuksia tuputtavaa, maalailevaa, vai mitä. Se on siis se, mitä tuo toinen silloin valehtelun saralla tekee, ja siihen tietoon on lisättävä tieto siitä, mitä hän muutoin on tuolla tavalla katsoen tekemässä: onko sosiaalinen ja jos niin mihin tyyliin, millaisen elämäntavan tapaisesti, mikä elämänalue missäkin vallitsee yms.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Vanhat heilat ym vanhat ihmissuhteet

Useasti kai, kun joku löytää uuden heilan, niin uusi heila kokee kilpailevansa vanhan heilan kanssa ja vaatii, että vanha on unohdettava kokonaan. Mutta seurustelu vanhan heilan kanssa on osa elämänhistoriaa ja niin suuren kimpaleen unohtaminen kokonaan tuo elämään ja ihmissuhteisiin kamalasti irrationaalisuutta. On vanhan heilan kanssa ja aikana tehdyt tekemiset, nuo elämänalueet, joita on harrastettu. Niiltä on karttunut kokemusta ja tuttuja, niiden harrastamiseen käytetty teriaperspektiivi ja näkökulma ovat tutut, samoin kai noiden ympyröiden harrastajia. Se on kuin olisi ollut jollakin kurssilla tai töissä tai asunut jollakin seudulla, ja sitten vain kurssi tai työ loppui tai muutti toisenlaisille seuduille ja elämä jatkui mutta osin eri ympyröissä. Ihmissuhde vanhaan heilaan on kanssa tärkeä: sellainen hän oli ihmisenä, niin elettiin, hänellä on ne ja ne arvot ja ne ja ne taidot ja se toi asemasta yhteiskunnassa ja sen myötä elämänasenteesta tietynlaisen, mikä myös osin jäi taa, kun hän jäi elämästä pois, ja osin jäi osaamiseen ja asioihin, joita vaalii. On myös tärkeää olla uskollinen ystävilleen ja eri ajanjaksojen puolisoilleen, siitähän nykyinenkin heila saa tukea ja turvaa, elämä luontevaa kantavuutta seurustelun myötä. Mutta se, onko nykyisin yksi vai useampia heiloja, on eri kysymys. Samoiun oma kysymyksensä on kenelle on milläkin tavalla lojaali tämän sitä tarvitessa ja kenestä ei välitä. Parisuhteen ei pitäisi merkitä hyökkäämistä vanhojen heilojen kimppuun: sekä on sinunkin tulevaisuutesi, sekö on käsityksesi hyvistä läheisistä väleistä? Vaan ihmisellä on siteitä vanhoihinkin mutta lähinnä muistoissaan tai ystävällisinä tuttuina, kenties kiinnostavina ihmisinä, ei se merkitse hyökkäämistä, mutta on usein kyllä etäisemmät välit. Muttei vanhoihin heikloihin pidä ripustautua, vaan jos tarvitsee ripustautua niin nykyhetken samanhenkisiin kuin itse, niihin joilla on samat haaveet, samat kiehtovat elämänalueet kuin itselläsi - ja toki vanhoihin elämänalueisiin ja taitoihin edes jossain määrinvaalittavine arvoineen, ei ihmisiin, ei siis vanhaan heilaan enää, kun suhteen aikakausi on jäänyt taa, vaan vaali muisto hyvänä, anna sen olal muisto eikä nykyajan ongelma.

Ei kai ole oikein hyvä idea kysyä heilaltaan, että mitä elämänalueita ja tekemisiä harrastitte vanhan heilan kanssa ja mitä aloja harrastava ihminen tämä oli, sillä niin kytkee nuo heilaansa kiinnostavat elämänalueet vanhaan heilaan, ikään kuin vanhan suhteen piiriin, vaikka ne muuten olisivat vain kiinnostavia elämänalueita, eivät mitenkään vanhaan heilaan liittyviä ainakaan erityisesti. Niin sitten vanha heila jää kummittelemaan kuvioihin mukamas, koska nuo elämänalueet olisivat luonteva osa elämää vielä nytkin mutta eri seurassa.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Eri vain sama henkilö

Miehet kai usein menettävät sosiaalisen silmänsä naisten suhteen, kun luokittelevat kaikki naiset samaan lokeroon, kuin samaksi henkilöksi. Se kai johtuu siitä, että joskus luulevat jotakin valehtelevaista näytteleväistä ulkomaalaista naista joksikin aika tavalliseksi ja ymmärrettäväksi tutukseen, ja niin tuon tutun piirteet hämärtyvät, saavat lisäkseen hämmästyttävän taipumuksen valehteluun, höttöpuppuun, ulkonäkökeskeisyyteen, pahantekoon, yms. Eli tuohon auttaisi, jos joka kerran kun joku tuttusi on kanssasi tekemisissä, niin tuon ajanjakson, kun hän on ollut koko ajan näköpiirissäsi, luokittelisit erilliseksi tuokioksi, josta teet avoimin silmin arviot etkä toista vanhaa aiemman kokemuksesi perusteella. Jos siis tuttusi, jokaon tavallisesti vaikuttanut ihan suomalaiselta, onkin nyt jordanialaisen jotenkin mieleen tuova ja valehtelevamman oloinen, kumma miten tuokin henkilö on niin valehtelevainen, niin luokittele se erilliseksi kohtaamiseksi, sillä se luultavasti on eri henkilö. Näytteleväinen itseäsi jonkin erran tai paljonkin vanhempi ihminen luultavasti vain käväisee juttelemassa nuorempien kanssa, itseään kokemattomampien kanssa juttelun ottaa leikintekona, ei suurena näytöksenä, johon tsemppaisi.