lauantai 23. syyskuuta 2017

Taitavan vai tyhmän oikeudet

Joskus lapsena kismitti se, kun jotkut sukulaispojat olivat tyhmempiä ja saivat tehdä pieleen. Se tuntui ekstraoikeudelta, joka olisi kuulunut muillekin tai ei kellekään. Mutta näöin kokeneempana sanoisin, ettei ole sama, miten taitava virheet tekee, tehdäänkö ne tahallaan vai vahingossa. Jos jossakin porukassa tyhmä on johtoasemassa tai vaikkapa sosiaalisesti tai jonkin tekemisen kannalta keskeinen henkilö, niin jos hän yrittää kyllä oikeaan ja ottaa opikseen mutta tekee itse osan aikaa virheitä, niin kaikki muut kuitenkin pelaavat ok, tuovat oman panoksensa ja jps ovat kommunikaatioyhteyden päässä,niin saavat asemaa ansuionsa mukaan. Mutta jos vastaava asema on fiksulla, joka tekee tahallaan moisa virheitä pahantakonaan tai erivapautenaan, niin homman meininki ei ole että yritetään tosissaan, vaan pahantekoa ja laiskottelua on enemmän ja fiksu saattaa sabotoida asemaa muilta, jotak eivät tee moisia virheitä. Eli tilanne ei ole symmetrinen. Sen sijaan fiksulla pitäisi olla vapauksia, ennen kaikkea vapaus olla upoutumatta niin kovin ja käyttää paljon vähemmän aikaa tehtävistä suoriutumiseen, olla monialaisempi, näkemyksellisempi, vaativampia tehtäviä ottava yms.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Elintilan saamisesta perheessä ja parisuhteessa

Olen kuullut oman äitini ja myöhemmin muiden pienten lasten äitien sanovan, etteivät he saa tilaa omalle itselleen, yhtään, yht''n omalle elämälleen, jolleivät merkitse omia toiveitaan lasten toiveidensijalle, milloibn lapsille, etenkin kai kilteille lapsille käy huonosti, on vain äidin toiveet. Se tilanne kai syntyy lasten kanssa keskustellessa, kun puheenaiheena ovat lasten elämät ja lasten toiveet, niin jos äiti luulee, että siinä varsinaisina puheenaiheina olivat myös äidin ym ihmisten elämät, vaikkei ollut niitä siinä, vaan ne merkittiin viereen kohtaan muut aiheet tai läsnäolevien elämä muutoin. Se tarkoita, että äidin tarvitsisi jotenkin sijoittua sille kohdin, esim. vaihtaa tavallista istumapaikkaansa kotona sinne, vaan se on tapa merkitä keskustelussa aihe, jotta äiti saa omien toiveidensa ja taitojensa mukaan vapaasti itse järjestää oman elämänsä, ja siis elää sen missä elää, keskustelun puhekuplien paikoista erillisesti niin kuin käytännön taso yleensä on erillinen teoriasta ja teoria sanankäytöstä.
Lisäksi tässä voi olla se hankaluus, että kun isä tulee kesken kaiken paikalle, niin hän ohittaa äidinkin elämän mukamas jo keskusteltuna aiheena, vaikka äidin vasta piti ryhtyä miettimään sitä. Hänen oletetaan aikatauluttavan sen oman arkijärkensä tavalla eik'keskusteluissa käytetyillä muiden teotriaperspektiiveillä, joilla vain viitataan käytännön elkämään eikä säädellä sitä tarkkaan vaan vain luodaan tilaa elämille. Yleistämisen kyky olisi tässä äidillä tärkeää pitää mukana: turvata sivistyksen mukaiseen teoriaperspektiiviin ja tervehenkisyyteen saadakseen tuilaa itselleen siellä, missä muiden toiveet on erikseen mainittu. Tsääs pitää musitaa, ettei äidin tilanne ole symmetrinen lasten tilanteisiin nähden, sillä äiti on valtaa käyttävä taho ja laposet taas ikään kuin pyynnön voimalla mukana, jolloin lapset eivät pysty laittamaan huolimattomasti lausuttuja äidin toiveita omalle tervehenkiselle paikalleen vaan ainakin kilttilapsi menee lyttyyn.

torstai 7. syyskuuta 2017

Sosiaalisia taitoja oppii tekemisistä, ei sosiaalisuudesta

Ihmisten ymmärtäminen käy oman elämänkokemuksen valossa parhaiten. Siinä on olennaista, että on tehnyt käytännössä erilaisia puuhia. Ihmisten ymmärtäminen ei rakennu sosiaalisuuden varaan. Asiatekstin lukeminen tai käytännön juttujen huolehtiminen tuo elämänkokemusta, jolla ymmärtää ihmisiä, ei ihmisten kanssa jutustelu ja ihmisten manipuloiminen tai sosiaalisuuskaan.
Tekemisistyä oppii ymmärtämään tekemisiä yleensä: On takelteluja, epäonnistumisia, onnistumisia, justeeraamisia, miettimisen tarpeita, hyvin sujuvia tekemisiä ja tekemisentapoja ja huonosti sujuvia tekemisiä ja tekemisentapoja, uuden oppimista, vanhan varaan rakentamista, levon tarvetta, tauon paikkoja, väsymystä, puhtia, kiinnostusta ja kiinnostuksen puutetta, motivoituneisuutta, korjaamista, työn saamista valmiiksi, avun tarvetta työtehtävään ilman sosiaalista nojaavuutta, asiakommunikaatiota, miettimistä, muiden taitojen hyödyntämistä, vapaa-ajan vaikutusta työhön, yms.
Usein ihminen eiole pulassa vaan kaipaa jotakin asiatason tukea, esim. bussilipun tms.
Ihminen joka ei tee asiatason juttuja alkaa usein manipuloida ihmisiä kuin nämä olisivat esineitä, muttereita, joita vääntää, pelikortteja, joilla pelata tms. Sellainen,joka tekee paljon asiatason juttuja tervehenkisesti, ymmärtää usein toisten elämäntilanteita ja miten niitä voisi parantaa.

torstai 10. elokuuta 2017

Sosiaalisuus on järjellä ymmärrettävä elämänalue

Sosiaalisuus ei ole järjestä riippumaton elämänalue, vaan sosiaalisissa jutuissa ja sosiaalisuuden ymmärtämisessä tarvitaan paljon järkeä. Ihmisten teot riippuvat siitä, mitä he toivovat elämässään, mitkä heidän taitonsa ja tilannekuvansa ovat ja millaista lähestymistapaa & mukavuusaluetta he kullakin elämänalueella käyttävät. Näiden hahmottaminen ja niiden vaikutuksen ymmärtäminen ja ihmisten välisten erojen hahmottaminen näissä vaikutuksineen ovat pitkälti järjen alaa.
Jos sosiaalisuus tais eksuaalisuus joskus vaikuttaa epäobjektiiviselta, johtuu se yleensä siitä, että näiden elämänalueiden tyypilliseksi henkilöksi on valittu joku joka oikeasti vastustaa niitä. Esim. rakkaus ei ole irrationaalista vaan jos joku ei halua olla jonkun kanssa tai haluaa vain välineenä johonkin muttei oikeasti, niin hän keksii kaikenlaisia tekosyitä muuten motivoiduille tempauksilleen. Rakkaussuhde on ihan erilainen juttu. Vastaavasti sosiaalisuudessa ei tyypillinen henkilö ole joku joka haluaa sinusta eroon mutta asemaa ja on siksi muodollinen, vaan joku, jonka kanssa olet samoin harrastunut, tulet luonnostasi juttuun sen muutaman lauseen tai enemmänkin, mitä luonnostaan olet tekemisissä jonkin aiheen opuitteissa.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Naisten piirteistä

Monet kyllä tuntuvat tajuavan, millaisia miehet ovat, mutta kaikki eivät osaa arvioida naisia vaan niputtavat nämä päätömästi yhdeksi nipuksi kuin kaikki käyttäytyisivät samalla tavoin ja olisivat yhtä taitavia.
Naisilla on joukko yleisiä piiteitä, ei joka naisella samat eivätkä samatkaan piirteet yleensä eri naisilla yhtä vahvoina. Naisten piirteitä ovat mm
tuntevuus, positiivisten tunteiden muakisuus, elämänviisaus, taito saada elintilaa, paapovaisuus, sivistyksen arvostaminen, sivistyneisyys, hyvä ymmärrys, ymmärrys tunteiden roolista elämässä, toisten huomioon ottaminen, valehtelu, manipulointi, meikkaus, näytteleminen, pahanteko, miesmallisen perspektiivin arvostaminen sitä itse noudattamatta, kauniista ikävään päin tehdyt ulkonäön vastaiset pahanteot, aseman tavoittelu hyvyyden, tuntevuuden, elämänviisauden, suuren taidon tms avulla ja niillä, joilla ei noita hyveit ole ainakaan koko aikaa käytöksessään myös sen käyttäminen väärin, toisten nokkiminen, kiinnostus vaatteisiin ja sosiaalisiin luokituksiin, näppäryys, hyvä hienomotoriikka, kommunikaatiotaidot, opeustaidot, yhteisön huolehtiminen hyvälle tolalle, kauneudenhoito joko lavastuksena tai siisteyden, taidon ja tunteidenmukaisuuden kaipuuna, musiikki, maalaaminen, elämänmenosta juttelu, taidot, ym
Nämä ovat tavallisia piirteitä, sellaisina arvioitavia eivätkä jonkin mystisen naiseuden osina. Yleistä on, että yksi tai useampi nainen pyrkii saamaan itselleen luokituksen taitavaksi, elämänviisaaksi tms vaattein, muodollisin valhein, meikkaamalla, lavastamalla sitä, millainen kukin on, tms ja käyttämään sen aseman sitten moraalittomammin kuin mitäsen myöntämisperusteet edellyttäisivät.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Yleistämisen taito ihmisiin liittyvissä kysymyksissä ja objektiivisen ajattelun kyky

Lainasin kirjastosta kirjan pomoista ja toisen vähemmistöjen oikeuksista. Molemmissa aihepiireissä on jonkun huonon akateemisen ajattelukyvyn omaavan taitpumusta luokitella kamala määrä aivan erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä samaan lokeroon niin, että lokeron jotkin piirteet ovat joltakin yksilöltä tai ryhmältä nmallista kopioituja ja toiset toisilta, mutteivät koko ryhmältä, ja niin soveltaminen menee pieleen, kun yksilöt ja ryhmät ovat erilaisia. Tähän on syynä objektiivisen ajattelun kyvyn heikkous ja elämänkokemuksen puute. Tarvitaan laajempi objektiivinen ajattelukyky, jolla tehdä sellaisia jaotteluja ja luokituksia, joita filosofian alan keskustelun selkittäminen varmasti objektiiviseksi vaatii. Kaikkien ajattelukyky ei tähän yllä eikä nuoremman väen sosiaalisen kokemuksen määrä, mutta itse ainakin osaisin tähän jotakin malliksi tehdä laajemman elämänkokemukseni ja objektiivisenmaailmankuvani avulla.
Pomoja käsittelevän kirjan otsikoihin ensin kommentoisin: Miten pomon roolia voi selkeyttää? -> Pomo paapoja, siis tyypillinen naisihminen, joka saa ryhmän toimimaan hyvin yhteen, tai sitten vuosikymmeniä vanhemman ihmisen taitotason tapaan isoisämäisesti huolehtimassa nuorempien erilaiset tarpeet, sekä työn tekemisen että kehittymisen että yhteiskunnan toiminnan että sitä tukevan ymmärryksen ja toisaalta viihtyvyyden, jaksavaisuuden ja vapauden vaiuhtaa sen mukaan, mihin sopii. Tai sitten pomo on kellokone, kenties opetustaitoinen mutta lähinnä työvaiheiden huolehtimisesta vastaava ilman kummempia taitoja muuta kuin työnteko ja opetrus.
Mikä ihmeen (yrityksen) strategia? -> Ajattele yritysträ/työpaikkaa joulupukinpajana: se haluaa huolehtia jonkun asian aihepiirin hyvälle tolalle kivasti ja toimivasti, tehokkaan mielekkäästi työtä tehden, haaveiden tasolle työn tavoitteissa ja toetutuksessakin yltäen, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uusia elementtejä työnkuvaan lisäten ja joistakin vanhoista urakoista eroon kasvaen.

Luin myös vähän kirjaa vähemmistöryhmien ohkeuksista. Sen alussa tuumittiin Venäjän jyräävän alleen ympäröivät pienemmätkansat, ihan samaan tyyliin kuin alkuperäiskansojen yhteydessä puhutaan kaivosyhtiöiden vallasta. Alkuperäiskansojen suhteen en ole koskaan ymmärtänyt, mistä ongelma tulee, mutta tuon näkökulman alkeellisuudesta setuntuisi tulevan: kuvataan vain ongelma ja ikään kuin julistetaan se maailman laiksi, osaamatta siihen sivistyneitä ratkaisuja. Mutta koulu juuri pyrkii opettamaan sellaisia ratkaisuja kaikille, ja sanomalehdet, yleisradio, kirjat, taide, uskontokin tukemaan niitä. Mutta alkuperäiskansat eivät elä elämäänsä niiden perustalta. Siksi heille käy niin, että sotkevat jonkunkouluja käyneen aika idiootin näkökulman koko vallitsevaan kulttuuriin, ja niin idiootti saa valtavan ylimääräisen vallan. Mutta alkuperäiskansojen ongelmat näyttävät heidän jälkikasvunsa ja liian tiiviin yhteiselon ongelmilta eivätkä alkuperäiskansojen ja valtakulttuurin väliseltä konfliktilta. Osa jälkikasvusta haluaisi kaupunkiin ja teknologian pariin, pois maalta ja perinteisestä elämästä, ja kun ei sellaista heille varmasti luvata muuton myötä, niin he yrittävät vaikuttaa ympäristöönsä omien toiveidensa suuntaan, jyräten altaan pois vanhempiensa sukupolven, maallemuuttajat yms, ja liittoutuen tuota aloittelijan perspektiiviä muistuttavan selvästi näkyvän teknologian, rahan ja kenties koulutuksenkanssa. Laajemmassa maailmassa olisi tilaa molemmille. Vanhoissa ympyröissä oli vain alkuperäiselle elämäntavalle. Lapset pitäisi kyllin varhain lähettää muualle opiskelemaan tai kouluun, jos heillä mieli sinne on, niin saisivat alkuperäiskansat säilyä rauhassa.

torstai 9. helmikuuta 2017

Vaatteiden valitsemisesta

Tekemiseen sopivat vaatteet antavat sinulle sellaisen lokeron, jossa tuo tekeminen sujuu hyvin. Esim. puutöihin puutöihin sopivat käytännölliset vaatteet, sinun arvojasi ja puutöiden tekemisen tapaasi noin summittain kuvastelevin värein ja mallein, mieluusti ihan kivan näköiset ja puhtaat. Niin saat tehdä puutöitä rauhassa. Vastaavasti urheilutreeneihin verkkarit, olitpa nainen tai mies. Ihonmyötäisessä asussa ei ole yhtä hyvä liikkua sillä asun tuntu sekoittuu kehotuntemuksiin. Näin jos ymmärrät jotakin tekemistä, sen arvoja, tekemisentapoja, elämänalueita, niin valitsemalla siihen sopivat vaatteet saat helposti siihen sopivan sosiaalisen lokeron itsellesi. Mutta jos tyylittelet muihin piiretisiin päin, niin tiedosta, mitä piirteitä ne ovat, jottei esim. "naisellinen" sotkeennu löysäilevään tai "miehekäs" insinööriin, vaan valitse sellaiset naisellisuuden tai miehekkyydet tyypit, jollainen itse haluat käytännössä silloin olla. Vaatteiden värien ja tyylin pitäisi noin karkeasti kuvastella sinulta odotettavissa olevaa käytöstä: mihin suuntaan luistat vaatimuksista, mitä arvoja kunnioitat aina. Muttei aina tarvitse olla samat värit tai juuri samantapainen tyyli, vaan voi oeptella, oppia eri elämänalueista ja iän myötä sitten kenties löytää niitä omimpia valintoja.